Karkin ja Maijan kuulumisia

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2010 kaikille blogimme vierailijoille, ystäville, kavereille - niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin!

Tv. Tuija ja lauma

Juu, ei me sinne jääty, vaikka mä kyllä ajattelin, että jahka tämän jälkikasvuni saan siihen ikään että pärjäävät ilman mua, niin mä muutan Egyptiin. Ja rakennutan sinne ilmastoidun agihallin, jossa treenailen issekseni gööttieni kanssa . Pääsisköhän sitä edustaan agilityn MM-kisoihin Egyptiä?

Koiria oli ikävä, muuten ei kyllä ollut mitään hätää , tässä vähän kuvia. Eikä lintutohtori olisi lintutohtori, ellei olisi kuvia myös linnuista. (tällaisissa tilanteissa tulee aina ikävä Umaa ja Uman kommentteja...)

Meidän hotellin julkisivu

ja aula

ja meidän bungalow, josta oli n. 10 metriä mereen (meriveden lämpötila oli +27 astetta ).

Uitiin tietty joka päivä joko altailla tai meressä.

Ja käytiin snorklausreissulla Giftunin saarella ja avomerellä. Nähtiin aivan upeita koralleja ja kaloja!! Avomerellä jouduttiin sellaisten seepraraitaisten n. 10 cm pitkien kalojen parveen (en nyt muista niiden nimeä). Oli upea tunne uida sekä samaan että vastakkaiseen suuntaan kalojen kanssa kun niitä ui ihan olkapään vieressä.

Tuolla Giftunin saarella tapasimme erakkoravun. Tuntui hassulta kun se käveli kädellä, sillä oli tosi terävät kynnet joilla se piti kiinni. Yritän saada videon linkitettyä.

Päivän retkellä Luxoriin kävimme Karnakin Temppelissä, jonka hypostyylihalli on tuttu muistaakseni 007 rakastettuni -elokuvasta. Täällä temppelissä on myös Obeliski, jonka kaksoiskappale on Pariisissa Place du Concordella.

Karnakin temppelin jälkeen ylitimme Niilin (rannalla tässä vesipuhveleita)

ja matkasimme Kuninkaiden Laaksoon. Kävimme Ramses IV:n ja IX:n sekä Horemhebin haudassa. Ja tietysti Tutankhamonin. Siellä oli paikalla myös faarao itse, muumiona. Aika upeeta. Tälle alueelle ei saanut ottaa kameroita mukaan.

Lopuksi vielä vierailimme naisfaarao Haptseptsutin temppelissä. Vasta käynnin jälkeen kerroimme Eerolle, että tällä paikalla vuonna 1997 terroristit ampuivat lähes 70 ulkomaalaista turistia... Tässä kuvassa Horus-jumalan patsaan luona mun laumani.

Auringonlasku hotellilla

ja Luxorissa.

Ja pitihän sitä tietty käydä Hard Rock Cafessa!

Ja sitten niitä lintuja .

Altaalla maatessa nähtiin kolme aivan mahtavaa kurkiauraa ylittämässä meitä!

Tuikitavallisia tuttuja olivat varikset, varpuset ja västäräkit.

Hotellin tekolammella asusti kaksi kuningaskalastajaa,

silkkihaikara,

kynsihyyppiä

ja palmukyyhkyjä

Mä tahdon sinne takas...

 KIITOKSET KAISALLE JA SUSANNALLE KARKIN JA MAIJAN

 HOIDOSTA JA VIIHDYTTÄMISESTÄ!!!!

 

... näin kauan sitä kivaa kesti, lähes vuoden...

Miten ihmeessä mä pärjään, kun oikeesti ehti jo tottua

Kaikki alkoi viime heinäkuussa ja nyt, kesäkuun 1 pv voi vain todeta, että loppu on...

Viime heinäkuussa Circuit-näyttelyssä Almare Stäketissä Maija oli nuorten luokan kakkonen ja sai reilun 8 kg:n paketin pyykinpesujauhetta. Se oli aivan ihanaa, just sellaista mistä mä tykkään eli tuoksutonta ja sitä tarvi annostella tosi vähän, kahvimitallinen normaalilikaiseen pyykkiin... (kuva Oili Helenius, vinkki siitä mistä jauheen merkki vois löytyä: Uma. Kiitoksia molemmille!)

Aika kauan se paketti riitti . Nyt me palataan taas Pirkan tuoksuttomaan... tai pesupähkinöihin.

 

Saimme kuvahaasteen Suskilta ja Katjalta. Tarkoitus on etsiä neljännen kansion neljäs kuva ja kertoa siitä jotain.

Haastamme edelleen Susannan, Tanjan, Uman, Minnan ja Kaisan! Toivotaan, ettei tämä nyt ollut mikään etikettivirhe kun haastoin viisi neljän sijasta.

Kuviin sitten.

Eli kun en osannut päättää mikä on se neljäs kansio, valitsin kaikista kuvakansioistani neljännen ja lisäksi valitsin v. 2009 neljännen kuvakansioni neljännen kuvan ja nepä ovat nyt sitten tässä!

Ensin kaikista se 4. kansio (Kaikki kuvat - 4. kuvakansio sekalaiset - 4. kansio kongressikuvia - ja sieltä se neljäs kuva).

Kuva on vuodelta 2002 ja sen on ottanut saksalainen kollegani Gernot Segelbacher. Osallistuin Pekingissä kansainväliseen kanalintusymposioon jossa pidin esitelmän suomalaisen metsopopulaation geneettisestä rakenteesta. Tässä kuvassa olemme excursiolla Kiinan muurilla. Oli kuuma päivä ja ilmankosteus oli varmaan jotain 90 %, elettiin elokuuta. Ihmeteltiin kuvassa seurassani olevan hesalaistutkijan kanssa sitä, miten vähän lintuja lensi muurin ympäristössä. Hieno reissu oli kaikin puolin.

Sitten tämän vuoden kansioista neljäs.... ihan tuoreet kuvat taas yhdestä väkivallanteosta meillä! Karkin ihana pehmeä nahkainen jäätelöautopallo tuli tiensä päähän superpeto-Maijan hampaissa.

Tapahtumasarja saatiin dokumentoitua varsin tarkkaan...

Välillä piti vähän rapsuttaa pehvaa...

Ja sitten taas jatkettiin!

Mahtaa olla MP:llä mahti olo

 

 

 

 

 

 

Niinpä se on sitten tämäkin vuosi polkaistu käyntiin.

Palataan ensin vähäsen taaksepäin kun nyt on muutama kuvakin vaihteeksi .

Joulun aikaan oli mukavaa kun saatiin koko lauma kokoon! Iiro 17 v. ei asu enää kotona vaan luokkakaverinsa kanssa kimppakämpässä n. 3 km:n päässä, mutta jouluksi toki tuli kotiin. Tässä nyt sitten koko kööri, Eero, Veera, Iiro, MP ja Koo.



Karkki ja Maija saivat tietysti omat pakettinsa, joista paljastui ihanat luut. Maijalla kesti max pari tuntia syödä omansa, kun taas Karkki vei luunsa takapihalle.... Se on nyt takavarikoituna ja annetaan uudestaan sopivassa tilaisuudessa Karkille.









Jouluaattona valvottiin pitkään ja lomalla yleensäkin meillä keikahtaa rytmit ihan ympäri... osa porukasta meinasi nukahtaa aattoiltana ennen aikojaan...



Joululoman aikana meillä tapahtui taas raakuuksia... ensin löytyi suolet...



... ja sitten raatoraukka - Karkin pallo....




Syylliseksi paljastui luonnollisesti MP .

Uuden vuoden yli saatiin meille hoitolapsi, kummityttöni Nila. Yhtenä päivänä käytiin Veeran ja Eeron kanssa metsälenkillä, jolle otettiin mukaan kuumaa glögiä ja pipareita ja torttuja ja koirille keksejä.



Kun meillä kerran on Kansu ja Maisu, niin tottakai meillä oli sitten myös Nilsu.... Karkin mielestä kakru piti panna silloin tällöin järjestykseen, mutta Maijasta oli ihan hauskaa kun oli Nilsu leikkikaverina. Pehmoleluille annettiin kyytiä! Sellaisetkin pehmot, joista MP ja Koo eivät paljoa perusta nousivat nyt ihan arvoon arvaamattomaan!








Ulkoiltiin paljon Tanjan ja Susannan ja koirien kanssa. Mahdettiin me olla näky tuolla hiihtoladun varressa kun tultiin seitsemän göötin kanssa metsäpolun alkuun! Tuon lauman samaan kuvaan saaminen oli aika työlästä, tässä nyt viisi (Koo ja Nilsu puuttuvat). Susannalla oli siis Naava hoidossa, joten me saatiin ihan kunnon gööttilenkki aikaan!

Kuvassa vasemmalta: Ava, Naava, Rico, MP ja Otso . Kiitoksia Kaisalle Nila-neidin lainasta! Ilopilleri saa tulla toistekin (tiedoksi muuten sitten että minä unohdin kerran treenirepun nostamisen katonrajaan......).



Uusi vuosi meni. Onneksi. Loppuisi vielä ihmisiltä nuo ilotulitusraketitkin yms. pommit sen yhden illan aikana. Mutta piruvieköön kun niitä ammutaan vielä viikkokin yli sallitun, siitä mulla menee hermot täysin. Pari kertaa jouduttiin vielä seuraavalla viikolla kunnon tykistökeskitykseen.... Koo ei silleen hirveesti tykkää...

Vuodenvaihteen jälkeen lähdettiin Kaisan ja ruotsinlappari Merrin ja Matin ja mitteli Lulun kanssa Hyvinkäälle hakemaan kokemusta. Nimenomaan sitä.... olihan meinaan taas sellainen kokemus, että en olisi välittänyt moisesta. Yksi hyl, yksi 0 ja yliaikaa ja yksi 5 ja yliaikaa. Kivoja ratoja joita olisi ollut toisenlaisessa tilanteessa mukava juosta.

Hyvinkäällä sattui muuten sellainen juttu, että minä menetin täysin sydämeni ja olen ihan myyty.... Kyseessä on ihanan charmantisti harmaantunut vanhempi herrasmies, jonka elämänilo on aivan mykistyttävä. Ollapa itse samassa iässä yhtä hyväkuntoinen ja toimelias ja aktiivinen.... Tämä tyyppi johon ihastuin täysin on Antimos Nuuskamuikkunen eli Nuusku, Millan ihana ihana gööttisetä. Mikä tarmo ja menointo 12-vuotiaalla ja radalla ihan pitelemätön. Upee koira sulla, Milla!!!

Oltiin kisoja edeltävä yö Riksussa. Tapasin siellä sattumalta Tarjan jolla on Svedala Oyster Pearl eli Helmi. Valitettavasti emme tavanneet Helmiä, mutta mukava oli jutustella Tarjan kanssa!! Näkemisiin jossain näytelmissä!

Loppiaisena järjestettiin Match Show meidän hallilla. Meitä oli sellainen pieni porukka, joista osa tarvitsi ryhmiinhakupisteitä ja järkättiin sitten heille mahdollisuus hankkia puuttuvat pisteet. Pakkanen lauhtui juuri sopivasti n. -10 asteeseen ja kun meillä oli vielä oikeat ulkomuototuomaritkin - pienillä koirilla Marjo Järventölä ja isoilla koirilla Jari Laakso - niin väkeäkin tuli ihan mukavasti. Kaikenkaikkiaan maksettuja "startteja" oli 191. Osa koirista oli tietty samoja mm. junnuhändlerin koira saattoi olla vielä toisessakin kehässä, mutta koiriakin oli ehkä 160-170. Tosi hienosti meni!

Eilen oltiin sitten Kajaanissa. Kiitoksia Tanjalle kyydistä sinne ja Kaisalle ja Eetulle kyydistä kotiin! Maija esiintyi Paula Heikkinen-Lehkosen kehässä (harjoitusarvostelijana oli narttujen aikana Markku Kipinä) ja sai erin ja oli nuorten luokan 2. Olen tosi tyytyväinen MP:n esiintymiseen! Onnittelut Tulikäpälän hienosta menestyksestä Millalle!! Ja onnittelut myös Uman Lulun hienosti menneestä näyttelystä jälleen kerran! Onnittelut myös Avan ERIstä ja Ricon PU-4 sijoituksesta taustajoukoille!

Tässä tänään Umalta saatu kuva kehästä. Kiitokset kuvasta!



Näyttelyn jälkeen oli vielä Karkin vuoro agiliitää yhden radan verran. Karsu meni ok, pelasti kaksi mun töppiä, mutta vauhtia meillä olisi saanut olla vähän lisää. Itse tupelsin kahdessa kohtaa ja todennäköisesti itse myös vein ne sekunnit..... Virheetön rata, 4,5 sek yliaikaa ja 4. sija. Tuomarina oli Ritva Herrala.

Vaikka emme virallisesti olleetkaan palkinnoilla niin saimme silti aivan ihanan palkinnon radan jälkeen.

Tässä Karkki illalla kotona uuden lehmäkuvioisen alustansa päällä.



Kiitoksia Uma tästä ihanasta lahjasta!! Meillä oli kotimatkalla ihan voittajafiilis!

Arkeen on palattu ja ensi viikolla alkaa sitten agiharkat Mikon luona ja seuraavalla viikolla omalla hallilla sekä tokot että agit molemmilla koirilla ja mun oma möllitokoryhmä. Joululomalla Karkin tokot teki miljoonaloikan eteenpäin ja me aletaan ehkä vähitellen uskoa siihen, että me mahdollisesti päästään tokokokeeseen joskus tulevaisuudessa. Eli ei olla luovutettu, mutta ei vielä hurratakaan. Hiljaa hyvää tulee. Kait?

Vuosi 2008 lähenee loppuaan. Paljon mukavia muistoja tästä vuodesta jää!!

Karkista tuli KV-, Baltian, Venäjän, Latvian ja Liettuan muotovalio ja Maija sai ekan sertinsä.








(kuva Saana Mäkelä)

Karkki sai ekan ryhmäsijoituksensa Ylivieskassa.


(kuva Sirpa Palo)

Ja oli ROP myös Torniossa.


(kuva Saana Mäkelä)

Kävimme Ruotsin erkkarissa keväällä ja kesällä Maailmanvoittajassa.


(kuva Oili Helenius)


(photo Esthi Rodrigues, Switzerland)


(photo Esthi Rodrigues, Switzerland)


Karkki ja Maija kävivät paimennustaipumustestissä, jossa Maija osoitti erittäin hyvää ja Karkki hyvää paimennustaipumusta.


(kuva Tanja Tolvanen)


MH-kuvauksessa (josta ON video tulossa - joskus...) käytiin myös.


Karkki sai huhtikuussa TK1-koulutustunnuksen.


(kuva Susanna Turpeinen)

Agilityssä Karkki kisasi ekan kerran toukokuussa ja sai ekan nollan 3-luokasta joulukuun alussa.


(kuva Tuula Karhi)


(kuva Kati K.)

Saimme myös harjoitella kadonneiden etsimistä metsästä Kaisan opastuksella.



Paljon mukavia juttuja on tapahtunut meille. Kiitos siitä teille!!!

Erityiskiitokset Susannalle ja Tanjalle sekä Setä O:lle, Ricolle ja Avalle kaikista mukavista lenkkeily- (myös yöaikaan) yms. jutuista!!!


(kuva Tanja Tolvanen)


(kuva Tanja Tolvanen)





Kiitoksia Mikolle, sekä KASsin valmennusryhmälle eli Riitalle, Tarjalle, Maijalle ja Tarja L:lle agilitytreeneistä!

Kiitokset tokotreeneistä Marille, Tiina L:lle, Minnalle ja Tiina K:lle. Marikalle erityiskiitokset eräistä tietyistä treeneistä yliopistolla. Silloin loksahti yksi iso juttu kohdalleen :).

Monista kivoista treeneistä ja/tai kisareissuista kiitoksia Minnalle, Kaisalle, Matille ja Katjalle. Mukavia treeni- ja kisakokemuksiamme ovat kartuttaneet myös Marja ja Veikko, Pauliina, Marika ja Juha sekä Pirkko ja Sari P. koirineen. Kirsille terveisiä Seinäjoelle!

Kiitokset mukavista hetkistä myös kaikille blogitutuillemme sekä kaikille göötisteille ympäri Suomen!! Hymyillään kun tavataan :)

Maikulta, Pipsalta ja Elsalta. Suurkiitokset Maikku ja tytöt! Ja tänään saimme toisen Outilta, Jonnilta ja Bellalta. Kiitoksia Outi & karvakuonolaiset!



Täytyy tässä nyt vaan surkutella sitä, että työt haittaa nykyään niiiiiin pahasti harrastuksia, että en paljoakaan ehdi omia blogejani päivittämään, saati sitten kommentoimaan toisten blogeja. Yritän pikaisesti kylläkin vierailla tutuilla, etten ihan tipu kärryiltä siitä, mitä teille kuuluu, valitettavasti vaan viestien kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina aika vähälle.

Se ei silti tarkoita, ettenkö ajattelisi teitä kuitenkin! :)

Eihän tää nyt tietty ole Karkin ja Maijan kuulumisia, mutta kun äiti on nyt niin ylpee....

Meidän Veera ja luokkakaverit Hanna, Heidi ja Julia osallistuivat keväällä valtakunnalliseen animaatiokilpailuun, jonka järjestivät Elämä On Parasta Huumetta, Preventiimi ja MTV3, ja voittivat alle 18-vuotiaiden sarjan tilhiaiheisella animaatiolla. Eilen tiistaina tytöt olivat maikkarin Huomenta Suomi -lähetyksessä ja iltapäivällä Rautatientorin Value Life -tilaisuudessa vastaanottamassa palkintonsa.

Tuomariston (EOPH, MTV3, Preventiimi, TaiK) kommentit:
"Tarinassa oli lintujen kautta käsitelty rattijuopumusta luovasti, uudella tavalla ja pirteästi. Hahmot ja lavasteet olivat taitavasti tehtyjä. Tarina, animointi ja äänet muodostivat ehjän kokonaisuuden".

TV-lähetys oli nähtävissä osoitteessa http://www.mtv3.fi/huomentasuomi/
Vasemmalta alhaalta valitaan Ainemaatio. Lähetys alkaa voittaneella animaatiolla :)


Hyvä tytöt!!! :) :)

Ja sitten tietysti kaikille blogin vierailijoille oikein ihanaa keskikesän juhlaa!!!! Nauttikaa valosta!!!!

Tästä lähtien meidän agilityradat ja pääsääntöisesti tokoilutkin on salasanasuojatussa blogissa. Jos joku on kiinnostunut meidän treenaamisesta ja miten me Karkin kanssa edistytään - jos edistytään - niin sitä salasanaa voi kysyä multa vaikka sähköpostitse. Maijan juttuja voi lukea täältä edelleenkin samalla lailla kuin ennenkin.

Eilen illalla päästiin Koon kanssa taas harkkaamaan. Oli todella mukavaa ja treenit sujui hyvin. Erityisen iloinen olen siitä, miten Karkki suoritti kepit radalla ja miten tiukkoja käännöksiä me saatiin aikaiseksi.  Karkki todellakin suoritti kurvit, välistä vedot ja muut, esteitä viistäen....  Ekat viralliset agikisat on nyt päätetty ja ilmot lähtee kohtsilleen.

Illalla oltiin lenkillä Susannan, Otson, Sonjan ja Zipin kanssa. Maijasta oli ihanaa kun mukana oli KAKSI poikaa joiden kanssa leikkiä runttausta. Setä O oli vähän hämmennyksissään pikkupojasta :). Jopa Karkkikin intoutui kerran juoksuttamaan Zippiä ympyrää mutta pääsääntöisesti se katseli muita nenänvarttaan pitkin. Vielä pääsee "meidän" metsään, mutta paikoin alkaa olla jo aika märkää.... edelleenkään emme muista onko yhden ojan ylitystä varten siellä lumikuoren alla lankkuja vai ei. Kaipa se joku päivä selviää..... :).

Tanjalle ja Ricolle toivotamme oikein hyvää ja turvallista näyttelymatkaa sinne kauas!!! Tuokaahan paljon mainetta ja kunniaa mukananne!!

Loppuviikon ohjelmistossa on Maijan toko perjantaina ja sitten Maija näkyy Vaasassa Pekka Teinin kehässä. Koo jää kotiin. Tiistaina aamupäivällä hyppäämme junaan ja matkaamme Turkuun. Sieltä laivalla yli Tukholmaan ja Etelä-Ruotsiin erkkariin. Toivottavasti sinne saapuu myös Karkin sulhasehdokas, että saisin tavata sen nyt jo livenä ekan kerran. Oispa jännää..... :). Maisu lähtee kans mukaan reissuun. Ruotsiin reissataan tänä kesänä enemmänkin, käväistään vielä Piteåssa ja Jällivaarassa ja sitten onkin se maailmanvoittaja. Muitakin ulkomaan suunnitelmia on, ainakin ne Liettua ja Latvia. Ja voihan sitä olla, että innostuu vielä jostain muustakin.....

Kaikenlaista pientä on taas tullut touhuttua tässä viikonlopun aikana. Pääuutinen lienee se, että KEVÄT on tullut Ouluun. Lauantaina näin ekan västäräkin, peipot ja punarinnat laulaa ja kuovin kuulin lauantain iltalenkillä. Ja varma kevään merkki on se, että göötit alkaa laiduntaa :). Muutama hassu vihreä ruohonkorsi kun puskee esiin, niin meillä alkaa laidunkausi. Karkki varsinkin tykkää ihan hirveästi ruohon oraista, mutta kyllä Maijallekin näyttää maistuvan.

Perjantaina Maijan tokossa meillä oli itsenäiset treenit. Otettiin porukalla luoksepäästävyyttä niin että jokainen vuorollaan oli tuomarina. Lisäksi otettiin lyhyitä paikallaolojaksoja. Tehtiin myös liikkeestä pysähdyksiä ja jatkettiin liikettä niin, että koira jäi paikalleen ja itse liikuttiin vähän molemmille sivuille ja eteenpäin. Maija malttoi suht. hyvin pysyä paikallaan.

Illalla kävelin koirien kanssa vielä hallille, kun siirrettiin nätöt sunnuntailta perjantai-iltaan, mutta ketään ei ilmestynyt paikalle. Otettiin sitten vähän agilitytreeniä, putkeen lähetystä ja peräkkäisiä hyppyjä. Molemmat likat touhusi mielissään.

Lauantai-aamuna oli oman ryhmän agiharkat. Karkin kanssa otin putkesta kepeille ja hypyltä kepeille -yhdistelmiä. Paria pientä radan pätkää jossa A ja sitten hyppy-puomi yhdistelmää. Oikeastaan meni ihan hyvin, kunhan vain Koo malttoi kuunnella, että sanonko "kepit" vai "kiipee"..... Imu puomille oli kova.... mutta sitten kun päästiin kepeille ne mentiin vauhdilla. Lauantaina käytiin vielä Susannan kanssa kuuntelemassa Silja Virranniemen luentoa koirien ja ihmisten vuorovaikutuksesta. Tilaisuuden järjesti Hyvän Mielen Talo.

Illalla olin koirien kanssa metsässä lenkillä. Tultiin yhdelle hakkiolle ja Karkki pysähtyi yhtäkkiä ja sillä nousi kaikki karvat selkäpuolella pystyyn ja alkoi kuulua syvältä oikeen matalaa murinaa pitkään ja hartaasti. Yritin katsoa, että näkeekö se hirven vai minkä, mutta ei näkynyt mitään. Maija ei edes huomannut että jotain erikoista oli ehkä tekeillä. Oli mikä oli, Karkki ei lähtenyt perään :). Vaan kyllä mieli lepäsi taas metsässä, ensin upea auringonlasku ja sitten mahtava täysikuu........

Sunnuntaina lähdettiin aamulla aikaisin ajeleen Susannan ja Otson kans Jyväskylään näyttelyyn. Tuomarina oli unkarilainen Tamas Jakkel ja kirjoittavana meidän nätökoutsi Tiina :). Koiria oli paikalla 33. Maija sai erin ja oli junnujen (11 kpl) neljäs. Tampereen EH:n jälkeen tuntui ihan juhlalta!! Karkki säikähti ennen kehää jotakin ja meinasi olla vähän vaikeaa sen kanssa. Onneksi se siitä reipastui ja päästiin kehään. Korvat oli kylläkin koko ajan taaksepäin ihan kuin se olisi odottanut että jotain tulee niskaan.... Paras narttu -kehässä apukäsinä oli Susanna, joka esitti Maijan ja varsin mallikkaasti menivät siellä sen mitä näin. PN-kehässä emme pärjänneet (Koo oli 5.). Paljon uusia gööttejä nähtiin taas ihmisineen! Kotimatkalla takapenkillä nukkui varsin väsyneen oloinen kööri gööttejä :).

Lenkiltä ei nyt valitettavasti ole kuvia... Paitsi nämä Nilasta ja Maijasta. Kiitos Susanna! (Ylemmässä kuvassa Maisu ihan selvästi miettii, että mikähän tämä siimahäntä oikein on.....)





Oltiin pitkästä aikaa isolla porukalla lenkillä. Mukana olivat göötit Vinha, Tiivi, Nila, Rico, Ava, Otso, Hippa, Karkki ja Maija. Vain Naava puuttui, sitten olisikin ollut 10 gööttiä. Mukavan kokoinen joukko!! Pikkulapset Tiivi ja Nila seikkailivat joukossa ihan suvereenisti. Onneksi Maija ei runttinut niitä ihan täysillä :). Kiitoksia kaikille mukavasta lenkkiseurasta!!

Koko viikon olen tehnyt ahkerasti töitä = suunnitellut tämän vuoden näyttelyitä... Yllättävän monta tuntia siihenkin hommaan saa uppoamaan :). Mutta nyt alkaa olla valmis turnee-suunnitelma molemmille koirille. Maaliskuussa molemmat koirat lähtevät Tampereelle. Karkin kevääseen kuuluu Venäjänreissu eli Pietari ja mahdollisesti Viipuri. Ensin en ajatellut tuota Pietaria ollenkaan, mutta kun täältä Oulusta lähtee kaksi tuttua, joiden kyydillä pääsen niin oli helppo muuttaa suunnitelmia.

Toukokuussa on kaksi käyntiä Ruotsissa (Vrå, Piteå) ja kesäkuussakin yksi (Jällivaara). Ja tietysti heinäkuussa (göötticircuit ja maailmanvoittaja). Parilla reissulla Maijakin on mukana. Käytiin torstaina hoitamassa vasta-ainetesti pois alta, nyt pidetään peukkuja, että vasta-aineet on nousseet.

Kesäkuussa Latvia.... Näillä näkymin kyllä, mutta pitää vielä miettiä..... Ja kummitteleehan meillä se hitsin Liettuakin.... Sielläkin pitäisi ehtiä käydä jossain vaiheessa, mutta kun sitten syksylle saattaa olla jo muuta ohjelmaa suunnitteilla.......

Agiliitämässäkin on käyty. Ollaan Susannan ja Otson kanssa käyty "omalla" hallilla iltaisin ottamassa lyhyitä 20-30 min treenejä, joissa Maijakin on ollut mukana. Maija on mennyt putkea, puomia, keinua ja Aata. Ja räkyttänyt.... Eli kun on Karkin vuoro tehdä jotain, Maija louskuttaa tauotta. Tänään otan sen yksin hallille ja otetaan räksyttämättömyysharjoituksia. Karkin kanssa on menty lähinnä keppejä ja rengasta ja niille erilaisia lähestymiskulmia. Jotain pieniä radanpätkiä, hyppyjä ja putkia.

Jatko3-kurssi alkoi keskiviikkona Active Dogilla. Tässä meidän eka rataharjoitus. Kakkosen jälkeen huonosta ohjauksesta johtuen Karkki katosi kaksi kertaa putkeen, mutta kun omassa päässä pari piuhaa yhdístyi oikealla tavalla :) niin sitten sain sen tuonne kolmoselle. Putkeen (5) Karkki irtosi hienosti, vaikka putken suu olikin tavallaan piilossa. Putkesta kuutoselle meni ihan ok ja sain Karkin siitä hyvin hanskaan ja oikeasta reiästä mutkaputkeen. Loppu sujui ilman ongelmia.



Tässä harjoituksessa mentiin kolmosesteen luokse ja ohjattiin sieltä koiraa yli ykkösen ja kakkosen. Ihan jees. Oli taas niin tosi hauskaa. Se vaan on järkyttävää huomata, miten itse huonolla ohjaamisella saa aikaan vaikka mitä pieniä katastrofeja.... Eli jos minä ohjaan oikein niin Karkki kyllä menee.



Meillä on harkoissa taas sama tuttu porukka koossa ja samalla porukalla me käydään sitten omalla vuorollakin hallilla viikonloppuisin aamuisin, mm. oltiin tänä aamuna. Karkin kanssa otin rengasta, keppejä, puomia, Aata, keinua ja pari hyppy-putki-yhdistelmää. Ja sitten harjoiteltiin sitä, miten voi olla ihan rauhassa paikallaan välillä tekemättä mitään.

Hyvää Uutta Vuotta 2008 kaikille blogissa kävijöille, ystäville, kavereille ja tutuille!!!

t. Tuija, Iiro, Veera & Eero sekä Karkki ja Maija

Viime vuonna tapahtui paljon:

Karkista tuli sekä FIN MVA että KANS MVA, ja lisäksi vielä N EST BLR MVA ja BLRW-07.

Lisäksi Karkki kävi suht. säännöllisesti tokossa (alo-ryhmässä) ja aloitti myös agilityn. Joulukuussa Karkki starttasi ekoissa epävirallisissa kisoissa ja sijoittui kahden radan yhteistuloksissa sijalle 3.

Maija Poppanen muutti meille toukokuussa ja on nyt 9 kk ja menossa ekaan näyttelyyn junnuluokassa (Kajaani 5.1.08). Viime syksynä Maija kävi kolmessa näyttelyssä, joista tuloksina ROP-pentu ja 2 KPta.

Karkin suunnitelmia vuodelle 2008:

Tulevana vuonna näyttelyissäkäynti, toko ja agility jatkuvat. Karkki lähtee ainakin Ruotsiin, Venäjälle, Latviaan ja Liettuaan, mutta muitakin suunnitelmia on. Joitakin kotimaan näyttelyitä on myös tarkoitus käydä. Agility jatkuu ensi viikolla ja siinä meillä on jonkinlaisia suunnitelmia päästä kisaamaankin. Ehkä. Jos minä uskallan. Tokossa taas olen itse niin toivoton, että kokeeseen meno tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mutta ei haudata sitäkään suunnitelmaa vielä :). Ainakin ryhmässä käydään aktiivisesti niin kuin tähänkin asti.

Maijan suunnitelmia vuodelle 2008:

Maija käy näyttelyissä sekä yksin että Karkin kanssa, aloittaa tokoryhmässä ja keväämmällä yritämme päästä agilityryhmäänkin. Loppukesästä tai alkusyksystä voisi olla sitten lonkka-, kyynär- ja polvitutkimusten paikka.

Lisäksi:
Jossakin vaiheessa minun pitäisi suorittaa kehäsihteeriharjoittelut (puuttuu neljä kertaa) ja käydä kasvattajan peruskurssi 2, jos sitä järjestetään. Ja tehdä muutama muukin juttu, mm. käydä koirahieronta- ja eläinsuojeluvalvojan kurssi. Osallistua gööttiyhdistyksen jalostustoimikunnan tehtäviin. Ja mitähän muuta mukavaa sitä sitten vielä keksiikään!!

Näkemisiin näyttelykehän laidalla tai jossakin muussa tapahtumassa!!!

eli luvassa on loppuviikosta

Agilityn jatko2-kurssin vimpat harkat

Vilnan reissu

Meidän ekat epäviralliset agilitykisat

Vaihdettiin sunnuntaina lasten huoneita ja siinä siivotessa löysin yhdestä laatikosta Pipan vanhat palkinnot eli nauhat ja pahvilaput. Päätin sitten tehdä Pipalle oman sivun tänne blogiin. Yritän etsiä jostain lisää valokuvia ja ne vanhat arvostelulomakkeet myös. Tallessa ne on varmasti, mutta vähän turhan hyvässä paikassa tällä hetkellä...

Viime viikolla ostin uuden roosan nauhan edellisen kadonneen tilalle....  Nauhaahan myydään rintasyöpätutkimuksen tukemiseksi. Ei tämä aihe oikeastaan tänne Karkin ja Maijan blogiin kuulu, mutta kun tärkeästä asiasta on kyse, niin laitanpa muutaman rivin kuitenkin. Niin ja kyllähän tällä asialla oli oma merkityksensä silloin, kun päätin että Karkki otetaan.

Kesällä 2002 löysin vasemmasta rinnasta kyhmyn ja 40-vuotispäivänäni kävin sitten otattamassa siitä neulanäytteen. Kyseessä oli varsin ärhäkkä rintasyöpä, joka oli levinnyt jo kainalon imusolmukkeisiin. Seurasi iso leikkaus, sytostaatti- ja sädehoito ja kaikenkaikkiaan hoitoihin meni yli puoli vuotta. Hiukset lähti ja sen puolisen vuotta käytin peruukkia. Keväällä 2003 aloitin noiden muiden hoitojen jälkeen estolääkityskuurin, joka jatkuu edelleen. Kävin nyt syyskuussa taas puolivuotiskontrollissa ja kaikki oli hyvin. Ensi keväänä tulee 5 vuotta täyteen hoitojen loppumisesta....

Oikeastaan voisin heittää tähän haasteen kaikille göötisteille osallistua roosanauhakampanjaan!! Suurin osa meistä on kuitenkin naisia ja asia koskee meitä jokaista.


Täytyy vielä tähän loppuun lisätä, että lasteni lisäksi Karkki ja Maija ovat kyllä varmasti parasta mielialalääkettä..... Niiden kanssa touhutessa ei jouda ajattelemaan mitään tylsiä ajatuksia.



Tänään päästään taas Karkin kanssa agilityharkkoihin!

Viime viikon miinussaldoksi jäi agility- ja tokoharkat, kun olin siellä Englannissa. Roystonissa ja Loddingtonissa oli toki mukava käydä ja näimme ekassa paikassa villejä peltopyitäkin!! Jees.

Peltopyynaaras näyttää tältä (Kuva Jukka Bisi). Koiraalla on enemmän oranssia päässä ja vatsan puolella tummanruskea iso hevosenkenkäkuvio (yleensä siis, mutta sitten on niitä poikkeuksia......).



Viikko sitten viikonloppuna tuli istuttua kehäsihteerikurssilla ja koe on sitten mennyt läpi ja pääsen harjoittelemaan. Menen Oulun kv-näyttelyyn toisena päivänä kokeilemaan tod.näk. sekä kirjoittamista että pyörittämistä. Kauheeta oikeestaan..... Kurssin vetäjät P-Pohjanmaan Kennelpiirin näyttelyohjaajat Sipolan Virve ja Niemelän Riitta saivat kyllä sellaiset suorituspaineet aikaiseksi, että huh huh. No, en ole kuullut koskaan, että kehäsihteereitä olisi teloitettu aamunkoitteessa, joten ehkäpä siitä selviää.

Ensi kerralla, kun saan jonkun tällaisen kuningasajatuksen, että tungen itseni johonkin kurssille tms. niin pyydän, että joku kysyy minulta, että olenko nyt ihan varma. Kiitos.

Sunnuntaina oli KAS:in järjestämissä agilitykisoissa töissä. Aamupäivän olin ratahenkilönä ja iltapäivällä vastaanotossa. Oli ihan mukavaa, ei satanut ja kiva oli nähdä tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Ja oli hienoa katsella toisten suorituksia ja ajatella, että josko joskus itse voisi.....

Erään iltalenkin päätteeksi tapahtui muuten jotain aika merkillistä...... Tapasimme rannassa collietuttumme Rockyn, joka jututti meidän tyttöjä omalla persoonallisella äänellään. Karkki otti tukevan seisoma-asennon eteeni ja silmät puoliummessa ja huulet törröllä alkoi laulaa duettoa Rockyn kanssa "ououuouuuuouuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu" pitkään ja hartaasti....... Se näytti tosi keskittyneeltä ja otti laulamisen varsin tosissaan..... Ei Karkki ole tehnyt tuollaista koskaan ennen, liekö illan hämärtyminen saanut sen sisäisen suden heräämään..... Olisi ollut hienoa saada se videoitua, oli se niin jännää.....

Blogi on tylsä ilman kuvia, joten tässä nyt sitten kuva..... Kuvassa on suomalaisen peltopyyn mitokondrio-DNAn kontrollialue 1:n sekvenssiä.

1) 3 vuotta sitten, että perheeseeni kuuluu koira, olisin sanonut suorilta, että höpöhöpö. Ja sitten reilut 2 vuotta sitten meille tuli Karkki...



2) vaikka vielä noin vuosi sitten, että innostun käyttämään Karkkia näyttelyissä, olisin sanonut edelleen, että höpöhöpö. Ekat mätsärit käytiin joskus kesäkuun alussa vuosi sitten, eikä siitä sen kummempaa pitänyt tulla... Tässä Karkki 1.4.2007...



3) että ottaisin joskus toisenkin koiran, olisin sanonut isosti, että HÖPÖHÖPÖ...
Ja sitten tuli Maija...



Niinpä niin....
Olohuoneeseen on ilmestynyt kaikenlaista ihme härpätintä....

Näyttelypöytä...


Useampi metri kompostiaitaa (tässä kokoontaiteltuna)...


Kevythäkki...


Vähemmän kevyt häkki...


Ja kaikkea ihmeellistä muuta pientä...






Lisäksi tämän vuoden aikana olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin ja heidän göötteihinsä (unohtamatta muunrotuisia!!). Heitä on aina ilo tavata näyttelyreissuilla ja vaihtaa kuulumisia. Olen saanut uusia kavereita, joiden kanssa on ollut kiva touhuta koirien kanssa. On lenkkeilty, uitettu koiria, paimennettu lampaita, näyttelyharjoiteltu, tokoiltu jne. Mutta mikä parasta, olen saanut kaksi uutta ystävää (jotka eivät ole kuvassa nuo keltaiset)...



Toiselle kävi vähän hassusti viime lauantaina...



PALJON ONNEA TANJA JA LASSE!!!!!!
Oli hienoa saada olla mukana kun sanoitte toisillenne "tahdon". Olkoon tulevaisuutenne täynnä rakkautta, ystävyyttä ja gööttien tassutusta (ja karvoja ja pissalätäköitä lattialla ja näyttelyreissuja ja häkkejä ja ...).

Hauskaa vappua kaikille blogissa vierailijoille!!

Ei nää nyt ihan Karkin kuulumisia ole, mutta ...

Vihdoinkin sain katsottua läpi kuvat. Ei sitä sitten loppujen lopuksi niin hirveen montaa kuva tullut otettua. Tai ei ainakaan sellaisia, joita viitsisi tänne laittaa...

Tässä kuva Punaisesta Merestä, Agabanlahden puolelta Tiranin saaren rannikolta, jossa oltiin snorklaamassa. Snorklauskuvaa ei valitettavasti ole. Näkyvyys veden alla on n. 30 m! Vähän toista kuin meillä täällä.

Yhdellä rantsulla oli hirveesti meduusoja! Melkein toivoi, että ne olisivat polttaneet, mutta ei. Ja siksipä jotkut huvitteli heittelemällä niitä rantahietikolle. Näky oli aika surullinen, kuolemassa olevia meduusoja pitkin hiekkaa :(

Niitä oli jännä seurata vedessä, miten ne ui ja kääntyili ja muutti syvyyttä, jossa ne oli. Uidessa tuntui välillä aika hassulta, kun törmäsi tuollaiseen, mutta kun ne eivät polttaneet, niin ei niistä ollut harmia.

Tässä meidän hotelli, meidän huone oli tuolla suoraan edessä, alhaalla vasemmalla tuosta holvikaaresta. Holvin toisella puolella oli toinen uima-allas ja me oltiin oikeestaan vaan siellä, koska tämän altaan puolella oli yleensä aika täyttä.

Tässä matkalaiset menossa snorklaamaan, eli Eero, Veera, mummu ja Iiro. Mummu ei snorklannut, mutta ui kuitenkin meressä. Laivan perästä meni tikkaat mereen ja niitä pitkin oli helppo päästä uimaan.

Ja sitten tietysti Kairo...

Tässä bussin ikkunasta otettu kuva Niilistä ja Cairo Towerista.

Aikamoinen vastakohtien kaupunki, jossa asuu n. 20 miljoonaa ihmistä. Toisaalta moderneja kerrostaloja ja lähestulkoon pilvenpiirtäjiä, toisaalta sitten slummeja, likaa ja ne 1,5 miljoonaa, jotka asuvat vanhalla hautausmaalla niissä hautakammioissa... Liikenne oli vilkasta, ihan oikean miljoonakaupungin malliin, mutta sitten saattoi eteen tulla kameli tai aasi. Niin kuin tässä kuvassa, porkkanalasti menossa kaupattavaksi...

Museossa käytiin katsomassa sitä Tutankhamonin kuolinnaamiota, joka on mm. kaikissa historian oppikirjoissa. Nähtiin paljon muitakin patsaita yms. mutta tosi mielenkiintoisia oli eläinmuumiot! Oikeastaan sitten se mykistävin juttu... Eli pyramidit...

Tuntui kyllä vähän fuskulta kun bussit ajeli siellä pyramidien keskellä teitä pitkin ja asutuskaan ei ollut kuin muutama sata metriä näistä jättiläisistä. Sitä ajatteli, että ei tän näin pitäisi olla, näiden pitää olla jossain hiekka-aavikolla, mutta siinä ne nakotti, Kairon ympäröimänä.... Tuntui huikeelta ajatella, että ne on olleet siinä jotain 5000 vuotta... Vuorovuosina pääsee Keopsin ja Kefren pyramideihin sisälle. Nyt oli Kefren vuoro ja me tosiaan sitten käytiin siellä.

Tässä vielä lapset mummun kanssa Keopsilla.

Nyt on koskettu pyramidiin!!

Tämän kuvan otti yksi papparainen, joka oli muka ystävällinen ja avulias ja kuvan otettuaan rupesi sitten olemaan rahaa vailla... Näitä yrittäjiä tuolla pyramideilla kyllä riitti... Iirolla on papan huivi päässä...

Kamelipoliisi vahtii, ettei kukaan yritä mitään luvatonta...

Eero ja mummu jäivät bussiin, Veeran ja Iiron kanssa käytiin tsekkaamassa vielä tämäkin tyyppi. Nuo mustat pisteet tuolla sfinksin kasvoilla ovat puluja tai kalliokyyhkyjä.

Oikeestaan vieläkään ei oikeen tajuu kaikkea näkemäänsä ja tuntuu, että pitää sulatella edelleenkin. Jo aika ja sen tajuaminen on mykistävää... Käveltiin samoja jalanjälkiä, joita on kävelty tosiaan jo tuhansia vuosia... Harmi, että meidän aikalaiset roskaavat ja käyttäytyvät epäkunnioittavasti maailman seitsemättä ja ainoaa jäljellä olevaa ihmettä kohtaan. Äh, nyt alkoi kuulostaa hartaalta. Mutta tuollaisia ajatuksia siellä tuli pullonkorkkien ja pepsitölkkien yms. keskellä.

Yhtään en panisi vastaan, vaikka pitäisi lähteä takaisin. Ajattelin, että ensi kerralla voitaisiin mennä Hurghadaan ja siitä sitten Luxoriin katsomaan, mitä jännää siellä on. Ainakin Haptseptsutin (ääk, en osaa kirjoittaa sitä) temppeli....

 

... reiluksi  viikoksi...

Syy on tässä...

Siis ei, Karkki ei ole lähdössä Egyptiin, mutta koska se vielä toistaiseksi tarvitsee meikäläistä tämän blogin ylläpitoon, niin nyt tulee pieni tauko. Karkin kuulumiset ovat varmaan ensi viikolla aikalailla samoja kuin Otson kuulumiset, joten kurkatkaa Otson blogia, jos haluatte tietää mitä Karkille kuuluu (ei Susanna tietenkään mitään paineita... :)

Täytynee etsiä sieltä Sharm-el-Shejkistä joku nettikahvila, että voi itsekin seurata, mitä Karkin elämässä tapahtuu... Ainakin sähköpostin välityksellä vaihtaa kuulumisia.... No ei, ei Karkki osaa vielä kirjoittaa sähköpostia, mutta jos Susanna kertoisi välillä, missä mennään :)

Mukavaa viikonloppua kaikille tutuille ja rentouttavaa hiihtolomaa niille, joilla sellainen on tulossa!! Egyptissä en taida törmätä göötteihin...