Meidän likat kävin setä O:n kanssa sunnuntaina tivolissa Hankasalmella, tai oikeammin
MH-kuvauksessa. Kyseessä on siis ruotsalaisten kehittämä koiran
luonnekuvaus
(Mentalbeskrivning Hund, siitä lyhenne). Kyseessä ei ole luonneTESTI
vaan nimenomaan kuvaus, jossa koiran käyttäytymistä eri tilanteissa
kuvataan sanallisesti. Osioita on
10 ja osa niistä on vielä jaettu
alaosioihin. Tässä Hankasalmen kuvauksessa kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Kai Tarkka.
Koiralle ei siis anneta samalla tavalla pisteitä kuin suomalaisessa
luonnetestissä. Toinen selvä ero on se, että koiralla on enemmän aikaa
palautua edellisestä osiosta ennen kuin mennään eteenpäin. Osio
keskeytetään mikäli näyttää siltä, että koira ei pysty sitä
suorittamaan, mutta koko kuvausta ei keskeytetä mikäli kuitenkin
näyttää siltä, että koira voi jatkaa.
Kovin montaa näitä
kuvauksia ei ole vielä järjestetty Suomessa ja oltiin tosi tyytyväisiä
kun mahduttiin mukaan. Kuvaushan täyttyi varsin nopeasti sen jälkeen
kun siitä oli ollut Kennelliiton sivulla ilmoitus. Kiitos Outi kun
vinkkasit heti silloin kun se sinne ilmestyi!!!!
Lauantaina
ja sunnuntaina tehtiin kuvaus yhteensä 20 koirasta, sunnuntaina
osallistui 5 gööttiä! Oli oikeasti mielenkiintoista seurata koiria ja
niiden käyttäytymistä... omienkin kohdalla tuli pari yllätystä :).
Ensin kierrettiin ihmisjoukko ja käveltiin sitten testinjohtajan
(kauhea nimi, senhän pitäisi olla kuvauksenjohtaja....) luokse.
Tervehdittiin ja juteltiin niitä näitä ja sitten koiran piti lähteä
TJ:n mukaan mukisematta. Tämän jälkeen TJ ja omistaja alkoivat leikkiä
koiran kanssa patukalla (mallia rotikka ja dobberi....) ja lopuksi
vielä katsottiin, alkaako koira leikkiä TJ:n kanssa ilman omistajaa.
Maija
lähti iloisesti TJ:n mukaan, mutta väisti sitten kun alettiin takaapäin
kopeloida. Patukkaan Maija tarttui vähän etuhampailla, mutta ajatteli
vissiin että yök hiekkainen, en taho.
Karkki
lähti TJ:n mukaan kans jolloin mä käännyin katsomaan Susannaa
epäuskoisena "ei ole mun koira!" Sekin väisti sitten käsittelyä, alkoi
tavallaan nojata mua kohti. Patukka oli vaihdettu puhtaaksi ja Koo
tarttui siihen innokkaasti ja alkoi leikkiä myös TJ:n kanssa.
Seuraavaksi katsottiin lähteekö koira vieheen perään ja "tappaako" se sen. Tämä tehtiin kaksi kertaa.
Maijaa viehe ei kiinnostanut niin paljoa, että se olisi lähtenyt sen perään, pomppi vaan siinä mun lähellä.
Karkki lähti perään, mutta jätti kesken. Hyvin ovat oppineet, ettei oravia ja kissoja saa jahdata :)
Aktiviteettitasokuvauksessa seistiin 3 minuuttia tekemättä mitään ja
koira oli löysässä remmissä. On muuten pitkä aika olla katsomatta mitä
koira puuhaa :). Molemmat koirat olivat "ihan normaaleja", eivät siis
hermostuneet eivätkä myöskään olleet täysin passiivisia.
Etäleikissä kaapuhahmo ilmestyi puskasta koirasta n. 20-30 metrin
päässä ja teki joitakin uhkauseleitä kohti koiraa. Sitten hahmo otti
hupun pois ja heitteli lelua ilmaan. Koira laskettiin irti ja se sai
mennä hahmon luokse jos se halusi. Ellei, hahmo riisui varustuksensa ja
lauloi Peppi Pitkätossu -laulua ja tanssi lelun kanssa, ja jos koira ei
vieläkään halunnut mennä itse, se kytkettiin ja mentiin sen kanssa
katsomaan ihmistä ja se sai leikkiä jos halusi. Me ristittiin tämä osio
sitten kotimatkalla EPÄleikiksi :). Epäleikin sijasta eräs
nimeltämainitsematon göötti kävi puremassa yhden myyrän puoliksi
hengiltä, oli meinaan huomattavasti hauskempaa hommaa kuin kaapuihminen
joka heiluu patukan kanssa. Ei ollut kumpikaan mun flikoista :).
Molemmat flikat olivat kiinnostuneita avustajasta ja seurasivat ilman
taukoja hahmon heilumista,
Maija meni linjalle aktiivisen avustajan kanssa, mutta
Karkkia ei enää kiinnostanut.
Yllätys oli sitten haalari joka kiskaistiin parin metrin päässä
koirasta ylös. Samalla kun haalari nousi, omistaja pysähtyi ja päästi
hihnan. Eli koiralla oli mahdollisuus ottaa ritolat jos se halusi. Jos
koira ei mennyt ilman omistajaa haalarin luokse niin sitten mentiin
puoliväliin sitä kohti, sitten kiinni ja juteltiin haalarille ja
lopuksi kutsuttiin koiraa ja kehuttiin sitä kun se tulee mukaan.
Haalari ohitettiin vielä kaksi kertaa molemmilta puolilta ja katsottiin
miten koiralle jää säikähdys päälle.
Maija
väisti haalaria kun se nousi kääntämättä siitä katsettaan ja tuli
sitten sen luo, kun seisoin haalarin edessä. Jäljellejäävää
kiinnostusta haalaria kohtaan se ei osoittanut, mutta yhdellä kerralla
sen ohitusnopeudessa tapahtui pieni muutos.
Karkki
meni haalarin luo ilman mua ja se katsoi haalaria yhdellä
ohituskerralla mutta ei sen kummemmin ollut siitä kiinnostunut.
Liikkumisnopeudessa haalarin ohituksessa ei tapahtunut muutoksia eikä
se väistänyt sitä.
Ääniherkkyyden kuvaamista varten
käytettiin räminälaitetta. Kohdalla rämähti ja piti pysähtyä ja kääntyä
rämähdystä kohti ja laskea hihna irti. Sitten toimittiin samalla
tavalla kuin haalarin kanssa.
Maija väisti
kääntämättä pois katsettaan, tuli räminän luo kun minä seisoin siinä ja
vähän muutti liikkumisnopeutta yhdellä ohituskerralla.
Karkki tuli
räminän luo kun kyykistyin ja pyysin sitä, mutta se ei ollut sen
jälkeen yhtään kiinnostunut enää laitteesta ja ohitti sen joka kerran
ilman mitään reaktioita.
Tämän jälkeen koiran kanssa
seistiin paikalla ja sitä lähestyi kaksi aavetta edestä oikealta ja
vasemmalta vuorotellen. Lopuksi aaveet pysähtyivät, kääntyivät koiraan
selin ja laittoivat kädet näkyville. Ellei koira mennyt itse aaveiden
luokse, omistaja meni halausetäisyydelle ja jutteli aaveen kanssa ja
irrotti aaveelta hupun. Tämän jälkeen aave otti kontaktia koiraan.
Maija
osoitti useita uhkauseleitä kohti aaveita ja tarkkaili niitä pitkään.
Se oli koko ajan mun edessä tai sivulla (ei siis mennyt selän taakse)
ja tuli katsomaan aaveita läheltä kun menin ottamaan niiltä huput pois.
Maija myös otti kontaktia aaveeseen, kun se huomasi sillä kädet :).
Karkki istui
mun edessä tai sivulla, ei uhannut eikä osoittanut mitään kiinnostusta
aaveita kohtaan, vilkaisi vain. Se tuli mun kanssa katsomaan aaveita
kun otin niiltä hupun pois, mutta ei liiemmin piitannut niistä
silloinkaan.
Loppuleikin aikana ammuttiin kaksi laukausta
ja sitten lopetettiin leikki ja passiivisessa vaiheessa ammuttiin
toiset kaksi laukausta. Sen mukaan mitä koira kesti.
Maija oli
aikalailla paineistuneen oloinen. Se ei alkanut leikkiä ollenkaan
patukalla, joten höpöttelin sen kanssa muuta kun ammuttiin. Se yritti
paeta kolmen laukauksen jälkeen, joten neljättä ei ammuttu.
Karkki keskeytti leikin aina kun ammuttiin, mutta se pystyi jatkamaan sitä kun laukausta ei kuulunut.
Maijahan
on meidän suuri seikkailija ja touhupelle, joka menee joka paikkaan ja
jokaisen luokse töpö vipattaen. Nyt se kuitenkin väisti käsittelyä ja
oli selvästi huolissaan siitä, että vieras tuli kopeloimaan. Olen
yrittänyt miettiä, mistä tämä voisi johtua, koska milloinkaan se ei ole
esim. näyttelypöydällä väistänyt tuomaria, päinvastoin, se on yrittänyt
pussata ja nuolla naamaa..... kun kävimme lonkkakuvissa ja sille
pantiin tainnutuspiikki kankkuun se vinkaisi aika isosti.... voisikohan
nyt olla, että yhdistää vieraan ihmisen kopeloinnin ja sen, että
silloin sattui? Maija ei myöskään yleensä pelkää paukkuja eikä esim.
ilotulitusta. Ilmeisesti kaikki oudot jutut sitten kuitenkin
kuormittivat sitä niin, että ampuminen oli liikaa. Suuri siekailija ja
spiderdog onkin vähän mamis :).
Karkki taas
yllätti mut ihan totaalisesti!!! Se lähti vieraan matkaan ja leikki
vieraan kanssa patukalla. Se meni haalarille ihan itse ja ennen kuin TJ
edes ehti sanoa mitään......
Loppulauselmissa todettiin molemmista, että ovat vähän varautuneita ja pehmeitä ja tukevat muhun. No, ei tullut
Karkin kohdalla yllätyksenä, mutta
Maijan kohdalla kylläkin.
Karkista todettiin
lisäksi, että vaikka se säikähtää niin sillä ei jää pelko päälle vaan
se saa toimintakyvyn takaisin nopeasti ja sitten sitä ei enää kiinnosta
se pelon aiheuttaja. Mukava kuulla, sillä jotkut kovassa tuulessa
räpisevät jutut ovat olleet Koolle joskus liikaa. Nämä pelottavat asiat
taas eivät tuntuneet sitä haittaavan sen kummemmin.
Molempien flikkojen kuvaukset on videoitu (kiitos Susanna!). Vähän on
hatarat muistikuvat siitä, mitä kuvauksen aikana tapahtui ja aina ei
edes nähnyt mitä koira teki. Täytyy katsoa niistä videoista ja
tarkentaa tänne jos on tarvetta. Olen tosi tyytyväinen, että tuli
lähdettyä!!
Mukava reissu oli taas muutenkin, kiitoksia
seurasta erityisesti Susannalle ja Otsolle, sekä myös Merjalle,
Sonjalle, Outille ja Tupulle. Jos olen jotain kuvannut väärin tai
puutteellisesti niin korjatkaa!!
Edellisyö vietettiin hotellissa Jyväskylässä.
Ihan normaali meno päällä taas....
Mihin mun koiran pää on hävinnyt??
Tämä sänky on varattu mulle....
Ja tämä mulle...
Maija yrittää hypnotisoida Susannaa ja pizzapalaa....
... ja paremman puutteessa tyytyy yrittään ruuan varastamista laukusta :)
Kerrankin jäi itseteosta kiinni!!
